Useassa yhteydessä ketterässä ympäristössä toteutettavaa projektia on vertailtu vesiputousmallin mukaisesti toteutettavaan projektiin. Tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen vertailu, väittäisin tällaista vertailua harhaanjohtavaksi. Tällaisesta vertailusta syntyy helposti mielikuva, että on vain kaksi tapaa toteuttaa projekteja: vesiputousmalli ja ketterä malli. Vesiputousmalli ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen perinteisemmällä tavalla toteutettava malli. Tarkoituksenmukaisempi vertailukohta on paikallaan. Projektia, jossa käytetään ketteriä menetelmiä, voidaan kutsua muutosvetoiseksi tai hyötyvetoiseksi projektiksi. Tällaisessa projektissa hyödyt ja muutokset ohjaavat projektin suuntaa. Sen sijaan suunnitelmavetoisessa projektissa suunnannäyttäjä on projektin suunnitelma. Parempi vertailukohta ketterässä ympäristössä toteutettavalle projektille onkin suunnitelmavetoinen projekti.

Suunnitelmavetoisessa projektissa tehdään mahdollisimman tarkka suunnitelma. Tarkoitus on toteuttaa projekti mahdollisimman tarkasti suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmasta poikkeaminen katsotaan epäonnistumiseksi. Projektin lopputulos on suunnitelman mukainen. Suunnitelman mukainen lopputulos on kuitenkin harvoin se lopputulos jota asiakas oikeasti haluaa ja tarvitsee.

Muutosvetoisessa tai hyötyvetoisessa projektissa sen sijaan suunnittelua tehdään projektin alussa ainoastaan sen verran kuin se on tarpeellista. Suunnitelmia tarkennetaan projektin kuluessa sen veran kuin se on tarpeellista. Mitään ei kannata suunnitella varastoon, koska suunnitelmat muuttuvat kuitenkin. Projektissa toteutetaan aina sitä toiminnallisuutta joka sillä hetkellä katsotaan kaikkein hyödyllisimmäksi. Koska liiketoimintaympäristö muuttuu ja tieto lisääntyy projektin edetessä, muutoksia tapahtuu varmuudella projektin aikana. Projektin lopputulos on haluttu lopputulos suunnitelman mukaisen lopputuloksen sijaan, lopputulos muotoutuu projektin aikana hyötyjen perusteella.

Entä mistä vesiputousmallin on peräisin ja miksi siitä on muodostunut ketterän projektin vertailukohta? Vesiputousmallin katsotaan usein saaneen alkunsa Winston W. Roycen (1929-1995) kirjoittamasta vuonna 1970 julkaistusta artikkelista. Paradoksaalista on, että hän kirjoitti artikkelissaan, että tämä lähestymistapa on riskialtis ja johtaa helposti epäonnistumiseen. Hänellä oli artikkelissaan jopa ideoita joita voidaan pitää ketterien menetelmien käytäntöinä.

Mikään ei ole todellisuudessa kuitenkaan täysin mustavalkoista. Harvassa projektissa tehdään enää täydellisiä suunnitelmia projektin alussa. Rakennusprojekteissakin piirustuksia on vielä työn alla kun ensimmäiset kerrokset on jo tehty. Ketterissä projekteissakaan ei yleensä toteutusta aloiteta pelkän vision perusteella.

Sanoisin että vesiputousmallin ja ketterän mallin jatkuva vertailu johtuu väärinkäsityksestä tai paremman tiedon puutteesta. Aivan kuin olisi olemassa vain kaksi tapaa toteuttaa projekteja, vanhanaikainen vesiputousmalli ja uudenaikainen ketterä malli. Vesiputousmallia ei voi kutsua kovin ketteräksi, mutta mikään ei estä siinä käyttämästä joitain ketteriä käytäntöjä. Ketteriä menetelmiä käyttävät projektit toteutetaan usein osittain vesiputousmallilla. Syytä onkin valita malli, joka on kaikkein tarkoituksenmukaisin kullekin projektille.

Tervetuloa koulutukseen

Ketterä Projektinjohtaminen – ohjelmisto- ja tietojärjestelmäprojektien hallinta (Seuraava toteutus 6.3.2018 Helsingissä)

hannu_blomqvist
Hannu Blomvist


Kirjoittaja toimii hankejohtajana Codemen Oy:ssä. Hänellä on yli 20 vuoden käytännön kokemus projektien ja ohjelmien johtamisesta. Hän on johtanut laajoja kansainvälisiä hankkeita ja ohjelmia, joilla on ollut useita osapuolia useasta yrityksestä ja monesta kansallisuudesta. Hannu tuntee hyvin sekä projektijohtamisen perinteisemmät että ketterät menetelmät. Hannu on kokenut projektinhallinta-alan kouluttaja ja puhuja kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa ja on luennoinut myös Aalto-Yliopistossa.