Tyypillinen tilanne palavereissa? Introvertit tai muuten hiljaiset ovat ulkokehällä viidettä vuotta putkeen. Kolme ekstroverttiä taistelevat ideoiden prioriteeteistä. Aika loppuu ilman että päästään miettimään ratkaisua annettuun ongelmaan. Joku henkäisee: “Hei, mä kerään nää laput ja teen koosteen tästä tosi hyvästä duunista mitä me tehtiin.” Palaverin jälkeen aikaa kuluu ja mitään ei kuulu. Post-it -kasa kerää jossain pölyä. Mitä opittiin? Eipä juuri mitään – paitsi että fasilitointi on taitolaji.
Jos ideointipalavereita mietittäisiin digitaalisesti tuettuina osallistavina oppimiskokemuksina, voisi kuvailu olla seuraavaa:
Introvertit ja muuten hiljaiset hymyilevät, ja ekstroverttien taistelijoiden adrenaliiniryöppy jää näkemättä. Ongelmaan tuotetaan ideoiden ranking-lista digitaalisia keinoja hyväksi käyttäen eikä post it -lappujen järjestyksestä taistellen. Koska prioriteettilistan muodostamiseen ja digitalisointiin menee vain 20% normaalista ajasta, pääsee koko porukka vauhtiin yhteisessä ratkaisun miettimisessä tiiminvetäjän ohjatessa keskustelua. Hyvissä ajoin ennen palaverin päättymistä saadaan kirjattua selkeät toimenpiteet ja niille vastuuhenkilöt aikatauluineen. Mitä opittiin? Kaikki yhteisön jäsenet toimivat yhdenvertaisina tuottaen toistensa nähtäväksi diversiteettejä näkemyksiä. Tämä auttoi kaikkia kokonaisuuden hahmottamisessa ja ratkaisusta tuli näin parempi! Energiataso oli oikea helpottaen palaverin fasilitointia ja yhdessä tekemistä. Päästiin siis maaliin.
Fasilitoinnissa inhimillinen digiloikka voisi olla sellainen, jossa jokainen yhteisön jäsen pääsisi osallistumaan palaverissa omalle temperamentilleen sopivasti, halutessaan anonyymisti, tarvittaessa etänä ja negatiivisia konflikteja välttäen. Oppimista ja yhdessä tekemistä tukisi fasilitoijan antama selkeä avoin kysymys, johon etsittäisiin joukkojen viisautta. Mahdollisuus nähdä toisten diversiteettejä näkemyksiä avartaisi yksilön maailmankuvaa. Reaaliaikainen digitaalisen tuloksen muodostuminen antaisi fasilitoijalle eväät välittömään reflektioon ja tarkkaan harkittujen fasilitointimetodien käyttöön pyrittäessä yhteisesti kohti jaettua ratkaisua.
Yhdessä tekeminen on tärkeää ja arvokasta ja sellainen yhdessä tekeminen, joka johtaa tuloksen (prioriteettilistan saaminen) tekemisestä ratkaisun laadintaan on arvokkainta. Yhdessä tehty ratkaisu ja siihen liittyvät nasevat toimenpiteet ovat parasta mitä sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi voi toivoa yhteiseltä palaverilta.
Innoduel on eräs digiloikkaan houkutteleva osallistamisen työkalu, joka fasilitoijan käsissä muuntuu yhteisöllistä oppimista tukevaksi, lisäarvoa tuottavaksi tavaksi tuottaa parempia palaverikokemuksia.
Lue tästä Katjan etäfasilitointiin liittyvä onnistumistarina: http://www.maailmanparaskoulu.fi/eroon-post-it-tarralapuista/
Tervetuloa webinaariin!
15.2.2018 klo 9.00 – 9.30 Oppia.fi -webinaarissa käyn läpi konkreettisia käyttötapauksia, joilla palavereista saadaan parempia ja inhimillisempiä. Tervetuloa mukaan ilmaiseen 30 minuutin webinaariin! Ilmoittaudu täältä.
Jussi Simolin
Kirjoittaja on 45-vuotias kahden teini-ikäisen lapsen isä, joka 17 vuoden korporaatiouran jälkeen siirtyi start-up -yrittäjäksi eikä kadu päivääkään päätöstään. Jussin työelämän tarkoitus on auttaa ihmisiä osallistumaan heitä koskevien päätösten tekoon ja uskoo osallistavaan johtamiseen ja oppimiseen. Aineenopettajan koulutuksen käyneenä häntä kiinnostaa sekoittaa johtajuutta, oppimista ja markkinointia ja yrittää löytää asiakkailleen ymmärrettäviä hyötyjä näiden yhdistelmistä, ymmärrettävällä tavalla toivottavasti!