Porvoon Energia muunsi vanhan hiililaitoksensa biopolttoaineilla toimivaksi jo 2000-luvun taitteessa. Kymmentä vuotta myöhemmin Porvoon kaupunki aloitti matkansa vähähiilisemmäksi kaupunkisuunnittelun keinoin. Toimialat ylittävällä yhteistyöllä Porvoo tavoittelee kaupunkitason hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä, asukkaiden oma elämä mukaan lukien. Kun isoja asioita on jo tehty, tehtävä muuttuu koko ajan haastavammaksi.
”Kun energiantuotannosta noin 97% on jo uusiutuvaa, viimeiset 3% on aika hankala saada pois”, kertoo Porvoon Energian ympäristö- ja kehityspäällikkö Jukka Rouhiainen. Nykyään metsätähdettä polttoaineenaan käyttäviä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia on Tolkkisissa kaksi. Niiden tuhka kierrätetään metsälannoitteeksi, hiekka käytetään maanrakennukseen ja savukaasuista otetaan lämpö talteen pesurin kautta. Lisäksi Porvoon Energia tuottaa sähköä tuuli- ja aurinkovoimalla.
Porvoon kaupungilla kestävän kehityksen asiantuntijana työskentelevä Sanna Päivärinta kertoo, että kaupunkisuunnittelu hyödyntää yhtä Suomen puhtaimmista kaukolämmöistä muun muassa pitämällä kaupunkirakenteen tiiviinä.
”Kaavaa laadittaessa mietitään monen muun asian lisäksi myös uusiutuvan energian käytön mahdollistamista”, hän avaa kaupunkitason ajattelua. Järkevän suunnittelun keinoin on kaupunkitason päästöistä osoittautunut mahdolliseksi leikata 30%.
Lämmön varastointi kiinteistöissä – näkymätön mahdollisuus
Tapaamisemme aikaan Porvoon Energia pilotoi älykästä lämmönohjausta kerrostalokiinteistössä Mannerheimintiellä. OP Isännöintikeskuksen kanssa tehtävässä kokeilussa tutkitaan, miten Leanheatin toimittama teknologia vaikuttaa energiankäyttöön kerrostalossa ja mietitään, mitä sen avulla voitaisiin tehdä koko kaupungin tasolla.
”Kun asiakkaiden olosuhteet saadaan tarkemmin hallintaan, taloyhtiö itse pystyy paremmin kontrolloimaan kulutustaan. Ja kun energialle tulee tarkempaa säätöä, me energiayhtiössä pystymme kontrolloimaan tuotantoa paremmin ja käyttämään lämpövarastointiratkaisuja energiatehokkuuden lisäämiseen. Erityisesti meitä tällä hetkellä kiinnostaa lämmön tuonti kaukolämpöverkkoon rakennuksista niin, että kesällä saadaan aurinkolämpö talteen”, kuvailee Rouhiainen. Hän ei ole pohdintoineen Suomen kaukolämpökentässä yksin. Olemme kuvanneet aiemmin samaa kehitystä esimerkiksi Hämeenlinnan osalta.
Lämmön talteenottoratkaisuista tekee entistä kiinnostavampia tulevaisuudessa myös tuulisähkön kasvu energian tuotantopaletissa. Yksi edullisimpia tapoja ottaa talteen ylijäämäsähköä on varastoida se lämmöksi. Varastointi voidaan tehdä keskitetysti vesiakkuihin tai muodostaa olemassa olevista kiinteistöistä hajautettua akkukapasiteettia, joka varaa ja purkaa lämpöä tarpeen mukaan. ”Lämpöakut ja kiinteistöt lämpövarastoina eivät ole toisiaan pois sulkevia: molemmissa on eri varastointiajat ja kapasiteetit. Lämmön varastointi kiinteistöissä on hyvä esimerkki siitä, miten tekniikka kehittyy. Mennään huimaa vauhtia eteenpäin”, Rouhiainen kuvaa.
Rouhiainen hiljenee hetkeksi ennen kuin vastaa kysymykseen, kuinka hyvin lämpöä käyttävien kiinteistöjen osuus yhtälössä yleisesti ymmärretään. ”Toki pitäisi ymmärtää kaukolämmön tuotantoa, verkkoa ja lämpöratkaisuja, jotta voisi miettiä tuolta kannalta. Moni ajattelee asiaa ehkä vain oman kiinteistönsä näkökulmasta”, arvelee Rouhiainen. ”Varmaan siitä ajatellaan myöhemmin, että miksei tuota ole jo tehty”, hän nauraa.
Yksitoista vuotta on pitkä ja lyhyt aika
Aikapaine Päivärinnan työssä on käsinkosketeltava. ”Toimettomuuteen ei ole varaa. Koko ajan on kysyttävä, miten asioita voi tehdä kestävämmin”, Päivärinta painottaa. Hänen mukaansa kaikilta tarvitaan ilmastotekoja. ”Kiinaan ja Intiaan vetoaminen ei ole tekosyy jättää Porvoossa ja Suomessa asioita tekemättä. Ensinnäkin Kiinassa ja Intiassa tehdään massiivisia asioita ja toisekseen maapallonkin saa jaettua moneen eri 5,5 miljoonan ihmisen ryhmään, jos vastuuta halutaan vältellä”, hän katsoo tiukasti silmiin.
Energiayhtiön ympäristö- ja kehityspäällikkö säestää: ”Meilläkin tuntuu, että paljon on tehty, mutta paljon on tekemättäkin. Hajautettujen ja alueellisten ratkaisujen, kuten maalämpö, ei tarvitse olla yhden talohtiön asia, vaan ne voivat myös olla osa kaukolämpöverkkoa. Ei tarvita kuin asenne, että tehdään yhdessä”.
Päivärinnan mukaan asenne on porvoolaisilla paikoillaan. ”Kaupunki ei työskentele pakotettuna naama rutussa vaan kaikilla on hyvä asenne ja yhdessä tekemisen meininki. Kun ei lähtökohta asioihin ole ’en tiedä’ vaan ennemminkin ’miten tämän saa onnistumaan’ – se vaan toimii”, kuvaa Päivärinta.
”Tietenkin aina lopulta joudutaan toimimaan resurssien rajoissa, mutta kun mukana on tekijöitä kaupungin eri toimialoilta, saadaan hyviä ideoita ratkaisuiksi. Ja kun ideat nähdään lähtökohtaisesti mahdollisina, yhdessä työskentely ei ole mitään kivireen vetoa”, hän kiittää kollegoitaan.
Mikä on mahdollista Porvoossa, on mahdollista muuallakin
Päivärinta kuunteli tarkkaavaisesti hallitusohjelman uutisoinnissa energia-alan etujärjestö Energiateollisuuden viestejä. ”Ei se varmasti käden käänteessä tapahdu, mutta on varmasti huojennus monelle, että energia-ala näkee muutoksen mahdolliseksi”, hän sanoo.
Rouhiainen vahvistaa asian. ”Energiateollisuuden arvion mukaan 20% kaukolämmöstä vuonna 2030 on hukkalämpöä ja lämmön talteenottoa. Tämä tarkoittaa aiempaa matalampien lämpötilojen hyödyntämistä kaukolämmön tuotannossa. En kuitenkaan näe, että tämä vaatisi välittömästi investointeja uuteen matalalämpöverkkoon. Voihan lämpöpumppua käyttää geotermisen lämmönkin priimaamiseen, ei tarvitse heti muuttaa verkkoa matalalämpöiseksi”, hän antaa esimerkin porvoolaisesta ’joo, ja – nyt’ -asenteesta.
Heräsikö kysymyksiä – kiinnostaako tietää aiheesta lisää?
Kaukolämmön älykkäiden ratkaisujen kumppanuus- ja kehitysasioissa voit olla yhteydessä: Ossi Porri, ossi.porri@leanheat.com, puh. 0400 751 101.