Olemme ihmisiä, emme koneita. Siksi meillä on tarve kokea positiivisia tunteita myös päivittäisessä työssämme – vietämmehän sen parissa suuren osan elämästämme. Mikäli tämä ei toteudu, alamme voimaan huonosti. Murehdimme ja valvomme yömme. Sairastumme ja masennumme. Tunnemme irrallisuutta ja ulkopuolisuutta työyhteisöstä, eikä kestä kauaakaan kunnes alamme miettiä mitä vaihtoehtoja meillä on poistaa itsemme haitallisesta tilanteesta.
Loppuviimein positiiviset tunteet eivät tarvitse hirmu paljon helmivettä syntyäkseen. Sen tärkeyttä ei vielä ymmärretä työmarkkinoilla mielestäni riittävästi. Työpaikalla aika monesti kuluu päivittäisasioiden hoitamiseen, joten se jää. Ehkä ajatellaan sen riittävän, kun ei ole varsinaista ongelmaa ja kaikki tulevat jotenkin toimeen. Se riittää toki tiettyyn pisteeseen, mutta mitä tapahtuisi, jos positiivisiin tunteisiin jopa panostettaisiin?
Puhun tässä yhteydessä syvemmän tasoisista positiivisista kokemuksista, jotka luotaavat erilaisiin tunteisiin, kuin mihin se hauskinkaan saunailta tai hiihtoreissu yltää. Kokemukseni mukaan yksi todella toimiva tapa tämän saavuttamiseen on nostaa esiin jokaisen syvemmän tason vahvuuksia ryhmässä ihmistuntemuksen asiantuntijan johdatuksella.
Olen maalaillut siitä tähän vision, mitä työpaikan positiivisiin tunnekokemuksiin panostaminen voi aiheuttaa:
- nostaa itsetuntoa
- lisää työpaikkaan sitoutumista
- auttaa tutustumaan työkavereihin syvemmin
- lisää työyhteisöön kuulumisentunnetta
- antaa tunnetta, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi
- inspiroi suhtautumaan itseen ja omaan elämään uudella tavalla
- rohkaisee uskomaan itseensä ja kokeilemaan omia vahvuuksia työpaikalla, joka lisää tulosta
- auttaa näkemään sen miten mahtava yksilö itse – ja kaikki muutkin ovat – työyhteisössä
- mahdollistaa monien mahtavien tunteiden kokemisen, kuten kiitollisuuden, läheisyyden, tietoisen läsnäolon, arvostuksen, kunnioituksen, hiljentymisen, uudistumisen, inspiroitumisen jne.
Tämänsuuntaisen tunnekattauksen voi siis realistisesti saavuttaa parissa tunnissa yhden tiimin kanssa ammattitaitoisen ihmistuntijan seurassa.
Haihtuvatko nämä tunteet kuin tuhka tuuleen ensimmäisen konfliktin tai stressipiikin kohdatessa? Voi olla. Riippuu yksilöstä. Tunteethan vaihtelevat, se on niiden luonne. Tulosten pysyvyys riippuu myös siitä, miten hyviä työkaluja osallistujille tarjotaan kaiken sen muistamiseen ja haluttuihin tunteisiin palaamiseen. Että löytää tiensä takaisin noihin positiivisiin tunteisiin sen jälkeen kun on kokenut jotakin muuta.
Uskon, että tämmöisen tunnemaailman läpikäyminen – ilman viinaa – muuttaa ihmistenvälisiä suhteita pysyvästi. Nuo tunnekytkökset jäävät muistoina elämään, ihan kuin mikä tahansa jaettu mieleenpainuva positiivinen kokemus. Mitä erityisempi – sen voimakkaampi ja pitkäkestoisempi se on vaikutukseltaan. Tuo syvällinen kokemus tulee siis vaikuttamaan työpaikan ilmapiiriin pitkällä tähtäimellä, sillä suhtautuminen ei ole enää sama, kuin ennen tätä yhteistä kokemusta.
Konfliktit, etäinen tunnelma ja negatiivinen käytös leimautuvat siis paljolti näillä uusilla radoilla. Aina nuo kyseiset ihmiset nähdessään tuo rata aktivoituu ja tunnemuisti pelmauttaa heidän kokemukseensa positiivisia tunteita. Myös potentiaaliset konfliktit kohdataan lähtökohtaisesti hyvin eri tavalla riippuen siitä onko vastapuoli tunnerekisterissä ns. läheinen.
Keihin tämä metodi sitten toimii? Voisi ehkä yleistää, että niihin, jotka ovat avoimia kokemaan tunteita elämässään, eli suurin osa ihmisistä. Se ei sisällä vaatimusta, että tunteita pitäisi mitenkään jakaa muiden kanssa; vain kokea ryhmässä mutta yksilöllisesti, kukin omalla tavallaan. Se riittää.
Minun statementtini on, että ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla tekemiseen silloin, kun asiaan, paikkaan tai kyseisiin ihmisiin liittyy syvemmän tasoisia positiivisia tunteita. Ei siis vain muistoa siitä, miten joku olisi sanonut jotain hauskaa, vaan että toinen henkilö on nähnyt itsestä jotain itselle tärkeää ja hyväksynyt sen. Se muodostaa monitahoisen ja lujan tunnesiteen. He tekevät työtään mielellään ja tuo tekeminen tuntuu kuin ystävälle tehdyltä palvelukselta, eikä lähtökohtaisesti vastustusta herättävälle työtehtävälle, jota tekee vain ansaitakseen elantonsa.
Useilla on myös se suhtautuminen, että vaikka he saavat työstään palkkaa, he kokevat päivittäin antavansa yritykselle enemmän kuin mistä heitä arvostetaan. Tuo tunne on raskas ja aiheuttaa vastustusta, vastentahtoisuutta, työtehon pienenemistä, lisätöiden vältelyä ja vastuunkannon vähentymistä. Yrityksen antaessa jotain tunteellisesti arvokasta takaisin, nämä balanssitkin tasapainottuvat ja em. negatiiviset tunteet heikentyvät.
Helpoin tuloksenkorotus syntyykin sen myötä, kun työntekijät voivat tunteellisesti paremmin, kokevat uudentasoisia positiivisia tunteita työpaikallaan ja tekevät työtään mielellään, vaikka työtehtävissä ei sinänsä tapahtuisi muutosta. Vain tunnekokemuksen upgreidaus riittää.
Ja – mikä parasta – tunteet ovat suurensuuri hyödyntämätön resurssi työelämässä! Uskon, että tämä alue tulee saamaan tulevaisuudessa hyvin suuren painoarvon esim. kun ammattilainen valitsee kenen leiviin sitoutuu. Nykyinen ylisuorittaminen ja huonovointisuus työn takia tulee tiensä päähän ja tilalle tulee kokonaisvaltainen oman elämänsä arvostaminen, jota ei työstä saatava rahallinen korvaus enää riitä kattamaan, jos hinta on liian suuri itselle.
Ihminen joka saa työpaikaltaan itselleen jonkin henkilökohtaisen, arvokkaan, omaa elämää syventävän ”lahjan” suhtautuu työpaikkaansa taatusti eri tavalla. Syvällinen itseymmärrys ja tunteelliseen hyvinvointiin satsaus antaa uudenlaisen näkökulman työpaikkaan oman henkilökohtaisen kasvun maastona, jota arvostaa yhtenä elämänsä tärkeimpänä eteenpäinvievänä resurssina.
Ja minulla on muutama idea siitä, mitä se voisi olla 🙂
Tule mukaan kuuntelemaan ilmaista webinaaria aiheesta ja kerron lisää! Ilmoittaudu mukaan täältä! Tarjolle tulee myös jälkitallenne.
Suvi Savolainen
Kirjoittaja on ihmistuntija, joka tekee tutkimusta laajennetusta empatiasta väylänä syvemmäntasoisiin tunnekokemuksiin, ja miten sen avulla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin.