Energia-alan murros: Yksittäisistä laitteista ja laitoksista ekosysteemiksi
Kävin viime viikolla Saksassa opintomatkalla. Tutustuimme energiatuotannon, -jakelun ja -varastoinnin erilaisiin menetelmiin, joista osa oli jo käytössä, ja osa vielä tutkimuksen kohteena. Jotkut näkemistämme asioista taas oli vanhaa ja koettua, kuten n. 3000 megawatin ruskohiilivoimala.
Hiili ei tule häviämään tuotannosta aivan heti, mutta hyötysuhdetta pyritään toki parantamaan ja päästöjä vähentämään. Hiilidioksidin kiinniottavan koelaitoksen kerrottiin jo toimivan. Auki oli vielä, mihin CO2 laitetaan talteen. Aurinko- ja tuulivoimalat ovat Saksassa peruskauraa ja niiden kapasiteetti kasvaa, ainakin mikäli tuki- ja hintasuhteet vähänkään nykyisellään säilyvät. Erilaiset varastointiratkaisut ovat kuumeisen kehittelyn kohteena, koska aurinkoon ja tuuleen perustuva tuotanto on hyvin epätasaista. Tätä sekä kulutuksen vaihtelua pitää pystyä tasaamaan ja yhteen sovittamaan sekä pidemmillä jaksoilla että sekuntitasolla.
Selvää on, että erilaiset akkuratkaisut tulevat yleistymään, sekä verkon kokonaishallinnassa että vaikkapa korttelin mikroverkossa tai yhden asuintalon osana. Onko akku sitten teollisuushallin kokoinen tila täynnä erilaisia kemiallisia akkuja, verkossa kiinni oleva sähköauton akku vai kenties paineilmalla toimiva ratkaisu, jää nähtäväksi ja riippuu paikasta ja tilanteesta. Vaihtoehtoja riittää, onhan Suomessakin jo tehty sähköllä vetyä, joka on varteenotettava säilö myös.
Kokonaisuutena itselleni mielenkiintoisin havainto oli, että jo pelkkä sähkön tuotanto ja jakelu tulee olemaan merkittävästi monimuotoisempi lähivuosina nykytilanteeseen verrattuna. Sähköverkon tulee mahdollistaa erilaisten tuotanto- ja kulutustapojen ja -laitteiden kytkeminen osaksi kokonaisuutta, samoin kaikkien osien tulee olla ohjattavissa tuotannon ja kulutuksen tasapainottamiseksi. Vaikka keskitettyjä ja laajoja ratkaisuja on jatkossakin, kuten maan kattavat jakeluverkot, tuovat esimerkiksi kotitalous- tai kaupunginosakohtaiset ratkaisut lisäkerroksen kokonaisuuteen.
Samoin uusien pelurien ilmaantuminen pelikentälle synnyttää varmasti uusia hyviä asioita, mutta harmaannuttavat niiden hiuksia, joiden tehtävänä on huolehtia kokonaisuuden toimivuudesta. Käytännössä vaaditaan kehittyneitä ja yhteensopivia it-järjestelmiä, jotka ulottuvat kokonaistasolta yksittäisen kotitalouden ja sen laitteistojenkin ohjaukseen, tai vähintään tiedonjakoa jonka perusteella käyttäjä tai ohjauksesta vastaava voi tehdä omia päätöksiään.
Kännykkäpuolella käytetty termi ekosysteemi kuvaa mielestäni hyvin tulevaisuutta. Erilaisia tarpeita on paljon, ja näihin kehitetään palveluja monen osapuolen toimesta. Kännykkäekosysteemistä sähköpuoli eroaa siinä, että yksittäisen osan tulee oikeasti toimia, jos se on lenkki kokonaisuudessa. Vähimmäisvaatimus on, että mahdollinen toimintahäiriö ei leviä muihin kokonaisuuden osiin tai häiritse niitä. Koko maan kattavan verkkobuuttauksia ei haluta tehdä ihan pienestä syystä… Jos mukaan otetaan vielä muut energialähteet, kuten vaikkapa puun käyttö tai lämpö syvältä maasta, sekä eri jakelutavat, peli muistuttaakin jo n-ulotteista shakkia.
Hauska havainto oli, että digitalisaatiota ei tainnut kukaan puheissaan mainita, vaikka juuri sitähän käytännössä kaikki myös edistivät. Tärkeysjärjestys on mielestäni oikea; digitaalisuus on mahdollistaja, mutta energiasysteemissä perustoiminta ja -haasteet edellyttävät kuitenkin muutakin kuin softaa ja antureita.
Onnistuin välttämään projekti-sanan käytön tähän saakka. Oli nimittäin mielenkiintoista havaita käyntikohteissa, että vaikka projekteista puhuivat, projektinjohtamisesta eivät lainkaan. Ehkä se on saksalaisille itsestään selvyys, en ole ihan varma. Tosiasiassa mielestäni koko sektori sekä yksittäiset yritykset ovat ison haasteen edessä, jolloin kunnon ohjelma-, salkku- ja projektijohtamisesta saa kilpailuetua. Esimerkiksi uudenlaisten palvelujen kehittäminen ja kokeilu tulee olemaan haaste aiemmin toteutusmoodissa toimineille organisaatioille. Mutta energiasta ja projektijohtamisesta ehkä lisää tulevissa blogeissa.
Markku Aarni
Kirjoittaja on Suomen Projekti-Instituutin myyntijohtaja ja valmentaja.